Tää ei menny kuten elokuvis

 

Istut tuolilla ja mietin..
''Miksi nykyään olen enemmän yksin...''
Ihmisiä kävelee ohi ja nauravat omille jutuilleen
'' Ainiin nyt muistin''
Hymyilen, nousen seisomaan ja lähden kävelemään.
''enhän minä ole yksin sen takia että minusta ei tykättäisi''
Kävelen eteenpäin avaan ulko-oven ja menen ulos
'' Ainiin.. olen heille vain se joka pyydetään seuraan jos hän/he jäävät yksin''

Kävelen hiekkaista ja mutkikasta polkua pitkin eteenpäin.
''Olenko minä muuttunut vai ovatko he muuttunut?
Olenko liian erinlainen?
enkö saisi pitää erinlaisista asioista? jotta asia muuttuisi''
kyynel vierähtää poskelle mitä syvemmälle ajatuksissani menen
''Ei!! Minä saan pitää mistä haluan ja saan tehdä mitä haluan..
Jos on jotain valittamista niin aivan sama''
 alan saavuttaa pää määrää pikku hiljalleen
''kuten eräs henkilö sanoi
*pitää osata rakastaa itseään ja erinlaisuutta*
mutta olenko minä edes erinlainen?''
pysähdyn.. sytytän röökin.
''Ajattelen liikaa..
Onhan mulla rakkaita ihmisiä jotka välittävät minusta,
hyväksyvät minut ja ovat kanssani kaupungissa,eivätkä vaa kysy voinko olla heidän kanssaan kun hän on jäämässä yksin''
saavuin perille ja istahin portaille
''ilman rakkaita..en olisi enää täällä''
Kiitos rakkaille jotka:
kuuntelevat,
välittävät,
ovat seurana ilman pyyntöä
ja huomaavat jos jotain on vialla.

Anni, Heidi, Petra,Tomi ja Sani

Asia siis perustuu siihen kuinka vittumaista on se että
et ole ihmisen kanssa tekemisissä
muuten kun jos olet jäämässä yks ja  pyydät toista olemaan seurana ja hän jää seuraasi
mutta itse kun on yksin sinä et voi olla koskaan seurana.






Että tälläsiä kuvia vuorostaan :)